Samaan aikaan, kun patriootit hihamerkkeineen marssii 'suojelemassa suomalaista'
lauma leijonanpentuja selättää Venäjän.
Taidolla, ennakkoluulottomuudella, rohkeudella ja ilolla.

Sinusta en tiedä, mutta minä valitsen leijonalogoa kantamaan tämän kurittomalta poikalaumalta tuntuvan, mutta yhteen hiileen puhaltavan ja  myös valmentajaa kuuntelevan leijonalauman.

Minä en tarvitse nahkatakkeja katujeni suojaksi.
Mitään Odinin sotilaita. Voi taivas!
Minä tarvitsen maahan asennemuutoksen.
Aika avata se nyrkkiin puristettu käsi ja mönkiä poteroista esille.
Järki käteen.
Katupartiot. Rikollisista 'rehellisistä suomalaisista' kootut katupartiot.
Haloo.
Ihan vaan uteliaisuustta muutama kysymys tullut mieleen...
'suomalaisten turvana'
Jos tää 'katupartio' iltamarssillaan havaitsee vaaleaihoisen ulkomaalaisen pahoinpitelevän tummaihoista suomalaista?
Jos tää 'katupartio' iltamarssillaan havaitsee joukon nahkapäitä heittelevän tiiliskiviä suomalaisen kebabravintolaan?
Jos tää 'katupartio' iltamarsillaan havaitsee vaalean ja sinisilmäisen pojanklopin kiusaavan tummaihoista suomalaislasta?
Puuttuvatko? Vai jääkö huomaamatta?
Jää. huomaamatta. Jää puuttumatta.

Mut jätetään nää katupartiot omaan arvoonsa..
Moiset kun ei johda muuhun kun vihaan, katkeruuteen, vastakkainasetteluun, kaikkeen negatiivisuuteen.

Palataan leijonanpentuihin.
Nuorten MM-kisojen aikaan sai taas olla ylpeä leijonapaidasta, Suomenlipusta ja siitä leijonalogosta.
Nyt ne oli siinä, missä niiden kuuluikin olla.
Luomassa yhteenkuuluvaisuutta, tulevaisuutta, ennakkoluulottomuutta, itseensä uskomista, rohkeutta, taitoa ja iloa.
Näin muutamankin poikien haastattelun.
Ja niissä oli kaikissa mukana ilo. Positiivisus.
Vaikka olisit kunka huippupelaaja, et saavuta mitään yksin.
Jokainen joukkueessa on erilainen, yksilö. Yhdessä se on joukkue.
Erilaiset yksilöt muodostavat joukkueen.
Näistä leijonanpennuista huomasi, että ovat ikänsä pelanneet joukkueissa.
Ei mennyt käsi nyrkkiin sen ekan Venäjä-matsin jälkeen.
Ei syytelty. Ei jurmutttu.
Katsottiin peiliin, opittiin omista virheistä.

Kun on itse omilla kyvyillään saavuttanut jotain,
osoittanut olevansa leijonapaidan arvoinen,
voi sen pukea päälle ja olla ylpeä, itsestä ja paidasta.

Nää leijonanpennut on kuulkaas aika monesta asiasta ikänsä aikana luopunut..
Jättänyt väliin. Valinnut toisin. Tehnyt toisin.
Joku vois väittää, et ovat jääneet jotain paitsi, vähemmälle..
mut mä väitän, et ne on valinnoillaan saaneet enemmän kuin menettäneet.
Ei tartte kujilla marssia 'vartioimassa' vaaleita suomalaisia.





Nuorten jääkiekon mm-kisojen ansiosta saimme takaisin kansalliset tunnusmerkimme,
sisun, Suomen lipun ja leijonaogon.
Haluan pitää ne. En antaa äärioikeiston/natsien käyttöön. Omia itselleen .

Kiitos leijonanpennut, ootte te aika velikultia.