Minä uskon Isään Jumalaan....

Onko koulun tarkoitus opettaa uskontoa, rukouksia, tunnustuksia?
Vai opettaa uskontoja.
Kertoa uskonnoista. Verrata.
Yhdistää.
Koska loppupeleissä jokaisessa uskonnossa on sama ydin.
Jokainen sais vaapasti perehtyä siihen omaan uskontoonsa omalla ajallaan mielensä mukaan.

Koulun oppitunnit ovat rajalliset.
Paljon pitäisi opettaa ja tunteja vain määrätty määrä.
Äidinkieli  on avain.
Matematiikka kehittää. Vaikkei 'tangentteja ja tingenttejä¨elämässään tarvitsisikaan,
niin ihan kertolasku, neliöitten ja kuutioittn hahmottaminen on tärkeää.
Yhteenlaski ja kertolaku laskimista huolimatta edelleen tärkeitä.
Historia on ydin. Tuntematta historiaa ei voi ymmärtää nykypäivää.
Taideaineet ja liikunta ovat tärkeitä.
Uskonto...
Se se on. Kun mun mielestä uskonnon opetus ei ole niin a ja o.
Uskontojen opetus on.
Kaikkien uskontojen lähtö- ja pääkohdat tietäen saattaa maailma olla selkeämpi.
Tutumpi?  ei tarvitsisi pelätä vierasta tai outoa..
Myös ateistit, ne lapset, joiden vanhemmat eivät halua lapsilleen tunnustuksellista uskontoa,
voisivat olla samalla oppitunnilla.
Tällä uskontojen tunnilla voisi opettaa myös empatiaa, toisen huomioon ottamista,
normaaleja käytöstapoja, sosiaalisia taitoja.
Ne ovat kaiken a ja o.

Nykyään kouluissa oppilaat pyrähtävät kuin varpusparvi uskontotunneiksi kuka minnekin,
elämäkatsomukseen tai omien uskontojensa tunneille.
Se erottaa oppilaita toisistaan. Ja se maksaa.

Miten se uskontojen ja sosiaalisten taitojen opettaminen yhdessä voi olla niin vaikeaa
Suomessa 2015?

Ja jokainen käyköön omalla ajallaan sitten oman uskontonsa piirissä oppimassa rukouksia ja tunnustuksia.

Suvivirret ja Joulujuhlat pitää pystyä sopimaan sotimatta.
Laulettakoon suvivirsi ja jos ei halua kuulla, niin sormet korville.
Jos ei halua nähdä kuvaelmaa Jeesuksen syntymästä, nin miettiköön sitä satuna.
Satuahan se on. Kuvaelma.

Näin säästyneillä rahoilla kunnat voisi sitten kehittää kouluun aktiivisen toiminnan kiusaamisen ehkäisyyn ja yhteisöllisyyteen.