Kuolema kuuluu elämään. Omakin.

Onko se asiallista tehdä 'suunnitelmia' kuolemansa varalle..
Vai heittääkö vaan hanskat tiskiin ja antaa jälkipolven hoitaa,
miten haluavat, jos haluavat. 
Testamentti.
Tuntunee turhalta, jos perittävää on ne arabian astiat, muumimukit ja vanha tauluteevee.
Toisaalta.
Onhan se hauskaakin laittaa mukit jakoon, kuka saa ( joutuu ottamaan ) minkin arabian.
Toisaalta. Eihän sitä voi tietää, miten haluttuja tavallisetkin tavarat saattavat olla.
Muistoksi ainakin.
Voi sitä jotain paperille pistää.
Miten itse ajattelee muistonsa jakaa.
Itse olen koonnut kullekin lapselle oman 'muuttolaatikkonsa'.
Siihen laittanut kyseisen lapsen muistoja vuosien varrelta plus vinkki, mitä voi sitten halutessaan perinnöksi ottaa.
Isommista perinöistä kannattaa laittaa toiveensa paperille ja pyytää siihen ne luotettavat todistajat allekirjoittamaan.
Ja  hoitotestamentti ja elinsiirtotestamentti.
Ne nyt kannattaa jokaisen tehdä.

Jotkut rakentaaa itselleen puhdetöinä arkun tai uurnan.
Mielenkiintoista ja järkevää.
Ei tarvitse omaisten miettiä arkun ja/tai uurnan mallia.
Hautajaisissa on muutenkin järjestettävää.
Milloin, missä, miten ja kelle.
Voihan sitä laittaa vinkkejä ylös.
Millaiset hautajaiset haluais. Muistiaiset.
Sana 'hautajaiset' tuo mielleyhtymän maan alle kuoppaamiseen, piiloon. .
'Muistiaiset' kuulostaa mun korviin paremmalta.

Itse en kuulu kirkkoon, mutta uurnapaikka mulla on.
Muistiaisissa ei siis veisata virsiä eikä saarnata, mutta lauletaan toki ja puhutaan hyvästi.
Ja muistelllaan.
Näin mä sen näkisin.

Saattashan se auttaa heitä, jotka joutuu niit asiota järkkäämään.
et jotain toiveita vinkkais.
Heidän ei tarttis miettii vaihtoehtoja.
Voihan sitä laatia tarkankin toivelistan: kuolinilmoitus, kutsutut, tarjoilu ja ohjelma.
Mitä jos vaik tekis nauhotetun tervehdyksen?
Vai oisko se  liian härskiä? Tuppautumista muistiaisiiin...
Jonkinlaisen oman käden jäljen sitä vois kuitenkin jättää ...
Vaikkei paikalle pääsekään....
vai  pääseeköhän...

Ps. en kyl ole ajatellut kuolevani, ainakaan pitkään aikaan. 
Joskus vaan tekee terää miettiä näit kuoleajuttujakin, ihan ilman taka-ajatuksia.
Se kun kuitenin kuuluu elämään-