Länsimaat ovat ylpeitä sananvapaudestaan.
Se on tärkeä kivijalka, jolle sivistyneen demokratian voi rakentaa.
Kuinka hyvin sanavapaus eri länsimaissa on toteutunut, on tarkemman pohdiskelun kohde, johon en nyt paneudu.
Kaikki ei nimittäin aina ole sitä miltä näyttää ja sananvapauskin on ohjattavissa,
Medialla ja julkisella keskustelulla on suuri merkitys.
Avoin ja monitahoinen keskustelu ja erilaisten näkökantojen tasapuolinen uutisointi on sananvapaudelle tärkeää.

Ranskassa raaka terroriteko paitsi riisti hengen viattomilta ihmisiltä, oli myös isku tätä länsimaista sananvapautta vastaan.
Joka puolella maailmaa on globaalisti osoitettu mieltä niin raakoja murhia vastaan kuin sananvapauden puolesta.
Pilapiirtäjät ja lehtien toimitukset ovat vakuuttaneet, ettei terrori-isku tule vaikuttamaan omaan toimintaan..
Sen näkee vasta tulevaisuudessa. Vaikka pilapiirtäjät piitäisivät, julkaistaanko piirroksia.
Tulevatko median edustajat varovaisemmiksi?

Satiiri,
ilmaisukeino, jota käytetään huvittamaan lukijaa ja samalla kritisoimaan ajan ilmapiiriä ja ihmistä,
ironiaa vahvempi ilmaisukeino.
Satiiri on vaikea laji, niin satiirikolle kuin lukijallekin.
Satiirin ymmärtäminen ja oivaltaminen vaatii asioiden monitahoista ymmärrystä.
Satiiri ei ole pilkka, satiiri on karrikoitu ilmaisu asiasta, johon halutaan kiinnittää huomiota.

Suomalainen satiiri on aika vieras laji.
Eikö sitten suomalainen huumorintaju taivu satiiriin?
Tai oikeastaan suomalainen satiiri on aika kesyä, sanoisinko 'salonkiystävällistä'

Ranskassa satiirilla on pitkät perinteet, alkaen Voltairesta ja Molieresta.
Tai ennen Ranskan vallankumousta Paroni Charles.Louis de Secondat de Motesquieun kirjoittamissaan 'Persialaisia kirjeitä' kohdisti satiirinsa Ranskan kuninkaaseen ja paaviin.
Myös muissa maissa on painettu ja jaettu 'rahvaalle' satiirisia julkaisuja kuninkaasta ja hovista.
Myös Venäjän tsaaarit ovat olleet satiiristen pamflettien kohteena.

Satiiriset kirjoitukset, kuvat ja laulut saattavt loukata kohdetta.
Mutta siinä on juuri se hienonhieno ero satiirin ja pilkan välillä, se pitää vaan osata lukea.
Jotkut kuvat ja kirjoitukset saattavat tuntua mauttomilta ja epäkorrekteilta.
Ei niiden tarkoitus olekaan olla korrekteja ja mauttomuus taas on se veteenpiirretty viiva.
Ja ihan ok, jos ei ymmärrä tai jos joku tuntuu mauttomalta, ompahan herättänyt tunteita.
Kaikesta ei kaikkien tarvitse pitää.
Satiiri olkoon piikki valtaapitävien perseessä.
Satiiri on sananvapautta.
Onko sananvapaudella rajoja?
Voiko vapaudella olla rajoja?

Saako satiirin kohdistaa uskontoon?
Saako uskonnon varjolla murhata, alistaa ja tyrannisoida?
Saako uskonnon varjolla rajoittaa sananvapautta?
Onko minkään muun varjolla sodittu, murhattu, kidutettu ja alistttu kuin uskonnon?
Erilaiset ääriryhmät käyttävät sumeilematta uskontoa hyväkseen, suojakilpenään ja propagandaansa:
Silloin myös satiirin saa kohdistaa 'uskontoon'.
Jos tarttuu aseseen on osattaava hyväksyä aseeksi myös kynä.

Aiheesta voisi kirjoittaa enemmänkin, mutta saatan palata asiaan toisella kertaa.

Nyt toivon sydämestäni,
että Ranskan yhä paheneva terroriaalto saataisiin loppumaan.
Saataisiin fundalistit pidätettyä ja tuomittua teoistaan.