yesterday-today-tomorrow.jpg

Mä niin haluaisin Suomen suuntaavan tulevaisuudessa huomiseen, ei stoppaavan jankkaamaan tuttua ja samaa tai jopa astuvan taaksepäin, menneisyyteen, 'vanhaan hvyään aikaan'..
Ei sellaista ole ollut! Jokaisella ajallaan on ollut omat ongelmansa.

Sen 90-luvun ratkaisujen seurauksista kärsitään edelleen. Ei ne poliitikot silloinkaan osanneet kaikkia oikein tehdä.
Vaikka jotkut on nostanut Viinasen jollekin nerokkuuden korokkeelle ja kysynyt neuvoja tämän päivän laman ratkaisuksi.
Lyhyt on ihmisen muisti.
Vaikea oli tilanne sillon 90-luvulla ja siit selvittiin, poliittiisten päätösten vuoksi ja niistä huolimatta.
Moni päätös oli inhimillisesti paha, tosi paha. Mutta sillon kuitenkin tehtiin päätöksiä, ei jaaritetu ja pyöritelty.
Nyt vaan mietiään omaa imagoa tai tulevia duuneja isojen eurojen vanavedessä, kootaan cv:tä Suomen kustannuksella.

Nyt on jarruteltu jo tarpeeksi, kukaan ei uskalla päättää.
Tää hallitus/ oppositio on niin nähty. Ei ole toiminut.
Välillä tuntuu, et toinen on eri mieltä jo ennen kuin toinen on asiansa sanonut, periaatteessa.

Tätä päivää on eletty jo tarpeeksi kauan. Päätöksiä please.
Jos joku päätös vie joltain kympin kuussa, ei siihen kuole!
Ihan oikeeksi, kohtuutta ja realismia.
Iltapäivälehdet on yksiä perkeleitä nostamaan kapinaa ihan turhastakin.
Pienikin etuuden vähentäminen on isojen kirjainten ja maailmaloppua ennustavien kirjoituksien aihe.
Kun joltain kohderyhmältä vähennetään etuuksista alle 10e kuussa kutsutaan koolle sarja haastateltavia, jotka ennustavat kansalaisten joukkokuolemaa nälkään ja tautiin.
Tiedän, että kymppi on jollekin paljon ja joku pomo saa samaan aikaan miljoonia, mutta tätä maata ei muuteta pelkillä valityksilla ja vaatimuksilla. Tää maa kun on tällä hetkellä menossa konkkaan.
Pomot ei palkkoistaan luovu, elämä on. Ja heillä nyt on sellanen kollektiivinen valta päättää, ettei siinä duunarin ääntä kuunnella.
( mut mä uskon, et ahneella on paskanen loppu..)
Ei tää maa tai maailma tai elämä vaan ole tasa-arvoista.

Mut mitä mä haluan, on se et tää maa ja minä sen mukana menis eteenpäin, huomiseen, tulevaisuuteen.
Annettais pienille yrityksille enemmän valtaa päättää omista asioistaan, vähemmän lainsäädäntöä, vähemmän pykäliä.
(esim. se, et kampaamojen pitäis maksaa 200e, et voisivat mennä tsenäisyyspäivänä töihin, on jostain muusta maailmasta kuin nykypäivän elämästä ).
Meillä on valtavasti yhden tai kahden ihmisen yrityksiä, jotka ei helpolla pykälä- ja veroviidakosta selviä.
Moni näistä on yrittäjiä ilman omaa tahtoaan,  lykätty työelämästä yrittäjäksi, itsensä työllistäjiksi.
Näitten yrittäjien asiaa ei taida oikein ajaa kukaan, ei ainakaan Elinkeinoelämän Keskusliitto (valjastettu suuryritysten käyttöön), ei kai Vanhasen vetämä perheyritysten liitto, eikä ammattiliitot.

Alkoholilaki on ihan älytön, Siin on säädetty taas laki ja säädöksiä, joita voi tulkita miten haluaa virkamiehestä riippuen.
Kaikki kunnia virkamiehille, mutta esim. Valvira voisi keskittää enemmän resursseja vanhusten hoidon valvontaan ja jättää toistaiseksi alkoholipolitiikka taka-alalle.

Haluaisin, et jokaisella ihmisellä olis tässä maassa sellanen fiilis, et on tasa-arvoinen.
Mä en voi toisen puolesta sanoa, et 'sä oot tasa-arvoinen', se on tunne. joka on henkilökohtainen ja tulee sisältä.

Haluaisin politiikkaan uusia ihmisiä. Mutta henkilöitä, joilla on joku tolkku yhteisistä asioista. Joka osaisi katsoa asioita vähän laaejmmalti, ei olisi niin jokaisen lobbarin vietävissä.
Mä haluan yhteistyökykyisiä poliitikkoja, jotka uskaltaa tehdä päätöksiä ja sellaisia päätöksiä, joille ei mennä taaksepäin.
Rohkeasti, pitäisikö kokeilla virkamieshallitusta?
Rohkeasti, vähentää kansanedustajien määrää puolella ja maksaa niille sadalle enempi palkkaa?
Jos näin saisi Suomen asioista päättämään Viisaita ihmisiä, jotka nyt ovat muualla kuin eduskunnassa.
Suomessa on vamasti Viisaita ja yhteistyökykyisiä ihmisiä, heille vaan pitää uskaltaa maksaa kunnon korvaus.
Mieluummin maksaisin edellä mainitunlaiselle henkilölle 14 000e kuin aasille 7000e.

Eilinen meni jo.
Siksi pelonsekaisin tuntein ajattelen sitä joukkuetta, joka kurkkii Sipilän selän takaa;
Vanhanen, Väyrynen, Pekkarinen, Anttila ja mitä niitä nyt on.
Ei kiitos!