Kiirettä pukkaa. Työkiireitä lähinnä. Olen siis etuoikeutetu?
Päivät pitenee. Kevät lähenee-- se ainakin on 'etuoikeutta'

Muuamia ajatelmia lyhyesti jakoon..

imagesYH3IFD2B.jpg

Auer, syytön. Tai sitten ei, näyttö ei riittänyt. Onnettomat tohelot poliisit ja tutkijat sekoilivat amatöörimäisesti heti alusta lähtien. Hävettää. Alkeellisia virheitä, paljon virheitä.
Kaiken ydin on kuitenkin tapettu/murhattu ihminen ja syyllinen joka ei joudu vastuuseen.
On syyllinen sitten kuka tahansa.
Kuka?
Enää ei voi pilkata ruotsalaista poliisia sen etsiessä Palmen ampujaa. Meillä on ihan omat tunarit. Hävettää
**

images7H3BI1GD.jpg

Maaseudulta lähtee porukka kaupunkeihin, lähinnä pääkaupunkiseudulle. Maaseutu tyhjenee.
Maaseudun ikärakene vääristynyt, nuoret lähtee ja vanhat jää..
Lapsia ei näy kohta ollenkaan. Kun ei ihmisiä, ei palveluja.
Kuitenkin.. maaseutukunnat ei ota vastaan pakolaisia. Ei.
Vaikka maahanmuuttajat toisivat mukanaan piristävän muutoksen, lapsia, motivaation oppia ja ahkeruuden.
Mikä minä olen maalaiskuntien pomoja arvostelemaan. Kun ei halua niin ei halua.
Maahanmuutto / maaltamuutto..
Mutta ei sitten kannata valittaa väen vähyyttä.
****
Kansanedustajan veroton kulukorvaus..
Vai veroton asumistuki? Sitä suurempi, mitä kauempana pääkaupunkiseudulta on kotoisin, sitä suurempi korvaus, tonnista lähes kahdeen tuhanteen
Ja sitten on ne ilmaiset matkat, työmatkat, junalla/bussilla/lentäen tai taksilla.
OK. Onhan se kallista eläminen pääkaupunkiseudulla, asuminen varsinkin.
Mutta miksi jo pääkaupunkiseudulla asuva kansanedustaja saa tonnin verotonta palkan päälle ?
Muuttamatta, hankkimatta kakkosasuntoa.
Suoraa asumistukea kuuden tonnin palkalla.
Pienen pieni kateuden koura kutittaa takaraivossa...
*******


Yksilö. Yksilön vapaus. Yksilön mahdollsuus.
Onko kaiken keskiö yksilö?
Voisiko välillä vähän laajentaa, ottaa mukaan toinenkin, tarttua vierustoverin käteen, pyytää naapuri mukaani.
Kysyä, kuinka työkaveri voi, jaksaako läheinen.
Yksilö olkoon ydin, mutta ei keskiö. Keskiössä olkaamme yhdessä.
Liika yksilön korostaminen johtanee mielestäni 'kyynärpää elämäntapaan',
minä/yksilö ensin, sitten muut, jos mahtuvat ennättvät pystyvät.
MINÄ, minä olen yksilö. muut on muita..
Minä, MINÄ keskiössä ei ota huomioon muita? MINÄ keskiössä en tarvitse muita?
Pitääkö keskiössä olevan MINUN olla nuori, kaunis, sosiaalisesti lahjakas. VIP?
Kiusaaminen, syrjään jättäminen ja välinpitämättömyys.
Onko se seurausta elämäntavasta MINÄ keskiössä, yksilönä.
Jokainen olkoon oman onnensa seppä..
Vai pärjäisimmekö sittenkin paremmin yhdessä.
Paras oppi ja viisaus on empaattisuus.

imagesDV3YX4TF.jpg