Viime viikkojen parhaimpiin aivopieruihin kuuluu ehdottomasti perussuomalaisten kansanedustajan ehdotus, että taitelija apurahat puolitetaan tai poistetaan kokonaan!
Ei me kultturia tarvita! Turhaa!
Jos minä en ymmärrä kulttuuria enkä tiedä mitä se on, mitä kaikkea siihen kuuluu,
niin se on tukahdutettava, sitä ei saa tukea, sitä ei tarvita.

Voi rähmä, kulttuuri ei ole mikään erillinen turhake, vaan se on se ilmapiiri,  jota me hengitetään!

Haluan edelleen hengittää suomalaisen kulttuurin ilmapiirissä, vapaassa ja suvaitsevassa, joka sallii rajojen rikkomisen.
En halua markkinatalouden säännellä kulttuuria enkä halua tukahduttaa suomalaista, meidän omaa kulttuuria.

Kansanedustaja oli oikein ajatellut asiaa ja oli tänä syksynä tutustunut Aleksis Kiveen.
Hienoa, kulttuuriimme kannattaa tutustua.
Sen sijaan 2000- luvun taiteilijoiden vertaaminen 1800- luvulla eläneeseen kansalliskirjailijaamme ontuu hieman.
Koko sen aikainen elinympäristö, käyttäisinkö sanaa 'kulttuuri', oli aivan erilainen.
Aleksis Kivi eli karun ja lyhyen elämän, arvoa ja tunnustutta saamatta.
Lainaus wikipediasta "Aleksis Kivellä ei ollut lainkaan säännöllisiä tuloja. Rahapula, velat, kirjojen heikko menekki, Ahlqvistin kritiikki ja pakollinen maaseudulla asuminen masensivat. Elämänsä viimeisinä vuosina Kivi kärsi unettomuudesta ja pahenevasta alkoholismista. 1871 hän joutui Lapinlahden mielisairaalaan, jossa senaikaiset hoitomenetelmät ehkä vain pahensivat potilaiden tilaa.Kesällä 1872 Kivi muutti sairaalasta veljensä luokse Tuusulan Syvälahteen. Albert Stenvall sai Nurmijärven kunnalta neljä tynnyriä rukiita veljensä hoitamisesta. Muutaman kuukauden päästä, uudenvuoden aattona aamuyöllä, Kivi kuoli veljensä luona 38-vuotiaana."
Että sellaista..
Kuinkakohan pitkän ja inhimillisen elämän Kivi olisikaan pystynyt elämään, jos silloin olisi ollut mahdollisuus apurahaan ja hänelle se olisi myönnetty. Olemme varmasti jääneet paitsi jotain suurta, romaania/ runoa/ näytelmää..
1800- luvulla ei ollut eduskuntaa vaan valtiopäivät, johon valittiin etupäässä rikkaita maanomistajia. Miten lie olisi käynyt perussuomalaisten kansanedustajalle, jos olisi pitänyt 1800-luvun valtiopäiville pyrkiä.
Muutenkin tais valtiopäivämiesten elämä olla toisenlaista Venäjän vallan aikana, ilman kulukorvauksia ja avustajia


Mesenaatit.
'tuntemalla historiaa osaa lukea myös nykypäivää'
Kansanedustaja viittasi ehdotuksessaan myös ns. mesenaatteihin, joita keskiaikaisilla taiteilijoillakin oli.
Ei varmaan koskaan kukaan ole yrittänyt tukahduttaa taiteilijan omaa näkemysta ja taiteensuuntaa niin paljon kuin nämä kyseiset mesenaatit. Historiaa  ja taiteilijoiden elämään tutustumalla voi huomata, kuinka mesenaaitt valjastivat taiteilijat omiin kunnianhimoisiin tavoitteisiinsa. NIin uskonnon kuin politiikan, itsekkään ja itsekeskeisten ajatusmaailman edustajiksi. On vain tateiloiden luonteen voimakkuuden ja oman taiteen intohimon ansiota, että pystyivät toteuttamaan myös omaa näkemystään. Emme voi tietää, kuinka moni taiteilija ei tähän pystynyt. Kuinka monen taiteellisuus tukahdutettiin mesenaatin kolikoiden ansiosta.
Suosittelen lukemaan esim Michelangelon elämänkerran.
Miten tässä kävisi sitten nykypäivänä? Kuinka eurorikas mesenaattimme 'tukisi' taitelijoita?
Ihan pyyteettömästi? Vai olisiko pelkona, että lopulta maassamme olisi vain raharikkaiden haluamaa ja suosimaa taidetta, ei taiteilijan omaa. Kuka raharikkaista rahoittaisi taidetta, joka rikkoisi valtaapitävää näkemystä?
En halua hengittää kulttuuria, jossa wahlroosit päättää millaisia tauluja maalataan, sukari ostaa meille kirjallisuudeen ja lottomiljonääri teatteritaiteen.
Ja se taideala, joka ei ole kaupallista, jota nämä mesenaatit eivät halua käyttää ja muokata, sekö voi loppua ja kuolla?.
Taitelijat ovat usein historiassa ja nykypäivänä niitä henkilöitä, jotka uskaltavat rikkoa rajoja, jotka uskaltavat tuoda julki erilaisen näkemyksen. He uskaltavat taiteensa avulla kyseenalaistaan asioita, vallitsevia normeja ja päättäjiä.
Heitä tarvitaan, ilman mesenaatteja rahoineen.
 

Suomalainen kulttuuri ja suomalaisuus.
Onko se suo, kuokka ja Jussi, se taulu suomineidosta kaksipäisestä  kotkasta?
Kullttuuria on kaikki. Kulttuuri ei ole vain taide, museot, taulut ja kirjat. Kulttuuri kuuluu kaikille.
Ja kuka sitä meidän kulttuuria tekee, suomalaista kulttuuria?
Kuka kääntää kirjallisuutta suomeksi,
kuka kirjoittaa suomenkielisiä runoja,
kuka piirtää ja kirjoittaa suomalaisia sarjakuvia,
kuka kirjoittaa tarinoita suomalaisusta ihmisistä, Suomen historiasta/ esivanhemmistamme,
kuka säveltää suomalaisesta luonnosta kertovan teoksen,
kuka tanssii meille suomalaisen miehen ajatukset,
kuka lausuu runoja suomalaisen äidin onnesta,
kuka tekee elokuvan suomen kielellä
kuka laulaa meidän lapsille suomeksi tehtyjä lauluja,
kuka peilaa taiteellaan oman yhteiskuntamme tilan, saavutukset ja ogelmat
kuka voi laulussaan/ runossaan/ taulussaan/ tanssissaan kyseenalaistaa meidän päättäjien päätöksiä?
Suomalainen, suomalainen taiteilija,
harvemmin virolainen tai italialainen, vaikka kuuluisia kulttuuristaan ovatkin.
Suomalainen kulttuuri tarvitsee suomalaisen taiteilijan.

Noin 3% maamme taiteilijoista saa apurahaa, sen lisäksi tuetaan erilaisia hankkeita.
esim. ulkomaanvientiin tarkoitettuja projekteja.
Jos kaikki apurahat lopettasiin nousisiko Suomi suosta?
Kukoistaisi omana itsenään muiden maiden ja kansallisuuksieen joukossa.

Tässsä linkki, jossa kerrotaan enemmän apurahoista ja kuinka niitä voi saada

http://www.taike.fi/fi/uutinen/-/news/141247

Koska ymmäretään, että taiteilija tekee työtä, ei harrasta tai harrastele. Hän tekee työtä,
jotta jollekin toiselle ihmiselle tulisi parempi olo, toinen ihminen tuntisi, kokisi, ajattelisi, huomaisi, ihmettelisi, kyseenalaistaisi, nauraisi, liikuttuisi..
Jos ei ole apurahaa eikä taiteilija saa muitakaan korvauksia, hän on oikeutettu sosiaalitukiin.
Onko se yhteiskunnalle parempi tai halvempi ratkaisu?

Miksi pitää kieltää se, mitä ei itse ymmärrä?
Vai onko se kateutta.

On erittäin lyhytnäköistä, kapekatseista ja populistista ehdottaa taiteiilija apurahojen leikkaamista tai postamista.
Yhtä populistista olisi ehdottaa kansanedustajien määrän vähentämistä, määrätä kansanedustajat maksamaan omat matkansa julkisiila kulkuneuvoilla ja takseilla, lopettaa naurettava kulukorvaus ja puoluetuki, irtisanoa avustajat jne..
Mutta en ehdota....

Ja lopuksi huom. en ole taiteilija, en saa enkä ano apurahaa, elän ihan omalla normaalilla palkkatyöllä, josta maksan normaalit verot ja ihan mielelläni suon veroistani sen pienenpienen osuuden myös niille muutamille taiteiloijoille, joille apuraha on myönnetty.
Kiitos, että olette olemassa.