images3.jpg

Lasten harrastaminen maksaa liikaa. Sen tietävät kaikki, ja sen myöntävät kaikki.

Milloin kustannukset karkasivat käsistä?
Samaan aikaanko, kun syrjäytyminen lisääntyi?
Samaan aikaan, kun suomalaisten lasten lliikunnan harrastaminen ja liikkuminen yleensä väheni?
Samaan aikaan, kun suomalaisten lasten painoindeksi nousi?

Mitenkään yht'äkkiä yllätyksenä ei tähän ole tultu, että vain rikkaat pystyvät harrastamaan.
Edes keskituloisten perheiden rahat eivät kaikkiin lajiharrasteisiin riitä.
Ainakaan, jos perheessä useita lapsia,
ainakaan, jos lapsi osoittautuu lajinsa talentiksi ja vaatisi tavoitteellisempaa harrastamista

Urheilu on monissa maissa köyhän lapsen tie kohti kuuluisuutta ja rikkauksia.
Miten Suomessa?
Meillä ei vähävaraisten perheiden lapset pysty harrastamaan.
Tai pystyy, joitain lajeja. Jossan.
Sosiaalinen paine lasten keskuudessa on merkittävä.
Jos ei pääse harrastamaan samaa kuin muut (  jossa tuntee olevansa hyvä ja jota haluaa harrastaa ), niin onko joskus helpompaa vaan hymähtää et 'ei kiinnosta'. Jos kaverit menee futisharkkoihin ei aina ole motivoivaa mennä juoksemaan rataa ympäri

Suomalaiset ovat urheiluhullu kansa ja suomalaisilta urheilijoilta odotetaan menestystä. Tästä reilun viiden miljoonan kansalaisen joukosta pitäisi sitten valmentaa maailman huippuja lajiin kun lajiin...
Mitä kaalliimpi laji, sitä harvempi perhe pystyy kustantamaan lapsilleen harrastuksen.
Monen monta talenttia jää ulos.
Suomi on sen verran pieni maa. ettei olisi varaa diskata yhtäkään talenttia,
Mitä enemmän harrastaja sitä enemmän talentteja, sitä enemmän kilpailuja lajin sisällä sitä enemmän kansainvälisiä huippuja.

Joku voi ihmetellä, et miksi sitä pitää johonkin seuraan mennä, voihan sitä harrastaa ihan vaan itsekseen ulkona. Niin sitä ennenkin..
Se vaan on mennyt siihen. Useat kentät ja jäät on jonkun seuran omistuksessa ja silloin on kentille korkeat aidat ja hallien ovet suljettu. Halleihin ja kentille ei voi mennä kun seurojen harrastusvuorilla, niillä maksullisilla.
Kun jotkut menee urheiluseuran harkkoihin vähenee pihapiiristä aina yksi.. lopulta ei ole sitä pihapelijengiä.
Ja ikävä kyllä, joissain taloyhtiöiden pihoissa on lasten leikki ja pelaaminen kielletty. Käsittämätöntä!

Koulussa on liikuntatunteja liian vähän.
Jos perheessä ei olla kiinnostuneita urheilusta, enemmän vaikka elokuvista ja valkokuvaamisesta, olisi lapselle tärkeään saada liikunnan kipinä koulussa. Tutustua erilaisiin lajeihin ja mahdollisesti löytää itselleen sopiva liikuntamuoto. Jos opettaja huomaisi mahdollisen talentin, hän voisi ohjata lasta hakeutumaan lajin pariin.
Jos suomalaiset eivät lisää liikuntaa, suomalaiset lisäävät tulevia terveysmenoja.

Syrjäytymisvaarassa olevat lapset ja nuoret jäävät usein täysin urheiluseurojen ulkopuollle. Rahan puute ja vanhempien rajallinen panostus.
Rahan lisäksi harrastaminen vaatii vanhemman/ vanhempien tukea,
harkoista on ainakin nuorempia muistutettava ja usein tarvitaan myös kuljetusapua.
On muistettava aikatauluttaa elämää harjoitusten mukaan. Lisäksi on turnauspäviä ja -matkoja.
Uskon, että urheiluharrastuksen mukanaan tuoma aikataulutus ja jatkuvuus auttaisi kokonaisvaltaisesti vähävaraista tai muuten avun tarpeessa olevaa perhettä.
Se kaikki henkinen hyvä, jota harrastuksesta tulee, haluan sen kaikille, vähävarasempaankin perheeseen.
Siitä(kin) ei saa tulla vain 'herrojen herkku'.
Mikään ei ole niin hyvä syy olla syrjätymättä kuin harrastus ja sen mukanaan tuomat haasteet ja kaverit.

Varusteet. Ei kai aina tartte olla se viimeisin juttu.
Jospa koko porukalle suositeltaisiin käytettyjä, kierrätettyjä varusteita?
Hiilikuitumailat ilmeisesti ollaan joissain seuroissa vaihtamassa puumailoiksi. Järjen voitto.

Nyt on vihdoin tehtävä jotain konkreettista eikä vaan juhlapuheita ja päivittelyä.
Haluan, että jokainen lapsi saisi harrastaa juuri sitä urheilulajia jta haluaa, johon tuntee kipinää, joka innostaa.

Miten sitten saisimme kaikki halukkaat ja kaikki talentit haluamansa harrastuksen pariin,
ei vaan siihen, johon perheellä saattai olla varaa?
En tiedä.
Stipendit?
Joissain urheiluseuroissa on lukemani perusteella jokin kassa, josta tuetaa vähävaraisia lapsia.
Joo-o, ehkä. Jotenkin vaan vierastan tätä, se eriarvoistaa. Pitääkö lapsen jotenkin anoa tätä rahaa? Todistaa vähävaraisuutensa? Vai vanhempien? Jospa vanhemmat eivät ole ok., eivät kykene/ halua hakea tätä tukea.
Yksinkertaisintahan olisi ohjata liikuntaan ja urheiluun suunnattuja rahoja suoraan lapsi- ja nuorisourheiluun.
Pistää pientä tolkkua maksuihin.
Ohjata lapsia enemmän omatoimiseen harjoitteluun; annetaan esim. aika ja paikka ns. pihapelille.
Aktiiviset ihmiset voisi koota oman jengin, oman harrastuspiirin ja järjestää harkkoja pienemmillä kustannuksilla.
Ainakin pienille olisi varmaan hyvä ratkaisu.
PItää vaan muistaa, että talentti saisi halutessaan mahdollisuuden tavoitella unelmiaan.
Jokainen on unelmansa ansainnut ja jokaiselle talentille on annettava mahdollisuus unelmien toteuttamiseen!

Ja kaikki taloyhtiön asukkaat
Antakaa lasten pelata ja leikkiä pihalla!!!