Itsenäisyyspäivä 06.12.2014
Räntää, harmautta ja tuhannet kynttilät

Linnan juhlat,
Kauniita asuja, tyylikkäitä yksityiskohtia ja ei niin tyylikkäitä asuja.
Mutta jokainen valitsee pukunsa oman makunsa mukaan, se kaikille sallittakoon.
Jotenkin vaan tässä kotisohvalla ihmetyttää, et porukalla on pistää isot rahat tamineisiinsa, eikä viitsi sit kysyys keltään, et  'onks tää ihan ok'?. Joltain tutultaan, jola tietää olevan tyylitajua.
Ja jos vielä muistettaisiin se ryhti, se kuinka iltapukua kannetaan, ei hartijat lysyssä ja leuka rinnuksilla.
Ryhdikkyyttä voi harjoitella vaik peilin edessä ja vaik se kirja pään päällä. Kauniskin juhlapuku latistuu arkivaatteeksi, jos sitä ei osaa kannatella ryhdikkäästi.
Ja se hymy.. voisiko sen pitää kasvoilla vielä muutaman hetken kättelyn jälkeenkin.
Nyt oli usein tilanne, et siin jonossa oltiin totisia, sitten just ennen kättelyä leveä hymy ja sitten heti pois käännyttäessä taas perus totinen ilme...

Ainahan sitä toivoo juhliin enmmän 'tavallista kansaa', mutta kun niin moni saa kutsun jo duuninsa puolesta, jää 'tavalliselle kansalle' suhteellisen vähän paikkoja.
Tänään respectit saa 18 vuotias Anna Rukko, joka on sairastanut syövän, ollut lasten sairaalan potilas ja sen jälkeen aloitti facebookissa suunnittelemiensa korujen myynnin uuden lasten sairaalan hyväksi. Koruja myyty jo yli 50 000 euron arvosta, uudelle lasten sairaalle.

Elastisen isenäisyyspäivän rap oli hyvä ja sitä tullaan varmaan siteeraamaan vielä monta kertaa.
Elastisen positiivisuus on jotenkin niin aitoa, ei päälle tunkevaa tai teennäistä.

Parivaljakko Halonen/ Vainio piristi. Vakavampi mielisen haastatteun lopuksi kaverukset päättivät lähteä 'kujalle' etsimään boolimaljaa ja vaimojaan.

Musiikista jäi mieleen nyt ainakin Ismo Alangon 'Kun Suomi putos puusta'
Muistikohan kaikki tanssilavala, että tanssi menee suorana telkkarista?!
Tai sitten piti juuri siksi 'erottua joukosta'. Joidenkin kohdalla tuli pien myötähäpeän tunne.
Toisaalta, jokainen tanssikoon tyylillään.

Illan ehdoton ykkönen oli 101 vuotias Hannes Hynönen, skarppi ja huumorintajuinen veteraani.
Illan draama saikin ansaitsemansa lopun, kun Sofi Oksanen vastasi myöntävästi Hanneksen tanssiin kutsuun.


Samaan aikaan toisaalla, joskin lähellä pienehkö joukku anarkisteja osoittaa mieltään polttamalla suomenlippuja ja hajoittamalla ikkunoita ja autoja.
Pahaa oloa puretaan vai turhaiutuneisuutta?
Vai ihan vaan paremman tekemisen puutetta?
Vai ihan vaan tyhmyyttä?
Vai olisiko mukana myös poliisin ylilyöntejä?
Mikä minä olen ihmisiä arvioimaan tai tuomitsemaan, kai heillä aikuisilla? ihmisillä syynsä on.
En vaan ymmärrä yilyöntejä.
Enkä ymmärrä sanan 'mielenosoitus' niputtamista samaan sankoon.
Suomessa on sananvapaus ja mielenilmaisun vapaus. Sitä ei meiltä saa viedä.
Mielensoitukset pitää sallia.
Mielenosoitus ja anarkistien tuhotyöt on osattava mediassakin erottaa toisistaan,
Ei saa mennä siihen, että mielenosoitusvapautta rajoitetaan näiden muutaman sadan anarkistin takia.
Olen itse osallistunut muutamiin mielenosoituksiin, joskin kauan sitten.
Kuljettiin rauhallisessa jonossa Hakaniemestä Senaatintorilla iskulauseita huudellen.
Ei muuta.
Siksi hämmästytti jommakumman iltapäivälehden  lukijakysymys 'oletko osallistunut mielenosoitukseen'
anarkistien jutun yhteydessä.
Saa siis kuvan, ettei ole muita kuin kotisohvalla marmattaminen tai näyteikkunoiden hajoittaminen naamari naamalla.
Voisin edelleenkin osallistua mielenosoitukseen, jos on sellainen asia, jonka puolesta haluan vaikuttaa.
Tarkoitus ei ole kuitenkaan mennä riehumaan ja rikkomaan.


Nyt on Linnan juhlat juhlittu ja herrat/rouvat siirtyneet jatkoille ja narrit viety bussikyydillä selleihin.