Kauppa se on joka kannattaa--

En jaksais oikeestaan puhua koko asiasta, ruuan hinnasto.
Siitä on paasattu nyt joka tuutissa tämän viikon aikana ihan kiitettävästi ja kysytty mielipidettä jokaiselta joka kohdalle sattuu. Tänään näköjään keliakialiitto on jyrähtänyt on on niin pettynyt että..
Mutta kirjoitampa asiasta kuitenkin, kun on tullut muutamia ajatelmia asiasta.
Ja ihan omasta päästä vetästyjä mielipiteitä, ei perustu mihinkään faktaan tai tilastoihin.

Ruuan hinnasta puhutaan aina.
Yleensä, melkein poikkeuksetta siitä, kuinka kallista ruoka Suomessa on, ja onhan se.
Kun liityttiin EU:niin, niin se suurin juttu oli ruuan hinta! Tippuuko ruuan hinta. nouseeko ruuan hinta?
Ja sitten se sitä räknättiin ( ja räknätään varmaan edelleen. )
Muutetaan mummonmarkoiksi hinnat ja päivitellään. 'Kyllä se ruoka kallistu EU:n takia!'
Tai sitten ei. Onko ruuan hinta kallistunut yhtä paljon muissa EU:n maissa? Tuskin.
Joku se kuitenkin on, joka meidän ruuan hintaa on nostanut, tasasesti, tappavalla tahdilla.
Välillä tuntuu, ettei mennyt kun kuukaus pari, kun oli taas hyllyssä toinen hinta, muutama sentti taas lisää.

Hintoja on selitelty logistiikalla, pitkillä matkoilla, varastoinnilla ja korkeilla palkkakustannuksilla.
Tuottajaahan ei voi syyttää, päinvastoin, tuottajahan saa murusia tuotteen hinnasta.
Kauppa ei omasta mielestään 'vedä välistä', ihan kipurajoilla kiikkuu.
Kuitenkin tulosta syntyy, johtajien palkat pystytään maksamaan, osakkaille pystytään jakamaan osinkoja.
Uusia ja yhä kauppapytinkejä rakennetutetaan.
Kauppoja uudistetaan, = hyllyjen paikkoja muutetaan, tavaroita siirrellään eri paikkoihin, yleensä ihan tarpeettomasti.
Rahaa tuntuu siihenkin riittävän.
Mainostamiseen käytetään varmaan kanssa ihan älyttömästi. Toki mainostamista tarvitaan, mutta kohtuus kaikessa.


Eihän se ole tyhmä, joka pyytää, vaan se joka maksaa..
Käynee muitten kulutustarvikkeiden kohdalla, mutta ei ruuan. Ihmisen on pakko syödä.
Kun pitkän taantuman, laman, ansiosta ihmisillä alkaa olemana eurot vähissä, niin ostoksia mietitään tarkemmin.
Isompia kulutusostoksia lykätään, tavaraa kierrätetään, ostetaan käytettynä.
Mutta ostapa ruokaa käytettynä, lykkää ostosta tai kierrätä. Ei ole niin helppoa.
Ihminen siirtyy ostamaan niukemmin ja edullisempaa,.
Kalliisti hienoitellut tuotteet jäävät hyllyille, syntyy hävikkiä.
Yhä enemmän näkee punalaappuisia tuotteita ( niitä -30%, viiimeinen myyntipäivä ).<
Hävikki on tappio.

Lidl?
Se alkuun vieroksuttu, saksalainen valtaaja, on antanut suomalaiselle kuluttajalle vaihdoehdon.
Edullisemman.
Enää ei kaksi isoa voi sopia hintoja keskenään ja jakaa voittoja keskenään.
On pakko katsoa peiliin ja miettiä, onko nyt tullut se huippu? Ahneuden.
En nimittäin hetkeäkään usko, ettei ruuan hinnassa olisi kunnon katteet.

Nyt pelätään yksityisten pikkukauppojen kärsivän hintasodasta....
Sorry, missä ne on ne yksityset pikkukaupat, jotka ei kuulu mihinkään ketjuun?
Ne on jo tapettu. Niihin tämä hintasota ei vaikuta.

Ja sitten tämä itse hintojen alentaminen?!
Olen nyt tän viikon osteskellut ruokani prismasta ( niinkuin yleensä aikaisemminkin )
En ole ihan mahdottomia hinnanalennuksia huomannut. Useimmissa tuotteissa ei minkäänlaista allennusta.
Tai siitten ostan ''vääriä' tuotteita.
Paljon melua tyhjästä  Voinen onnitella S-ketun tiedostusta ja markkinointia!
Paljon saa vielä hinnat tippua, että kutsuisin ilmiötä 'sodaksi'.

Euroopassa ruuan hinnat laskivat jo viime vuonna. Halvemman öljyn takia.
Halpa öljy laskee esim. kuljetuskustannuksia.
Eikö kuljetuskustannukset ole ollut yksi määräävä tekijä meidän korkeisiin hintoihin..
Jopa joitain korotuksia vuosien aikana selitelty öljyn hinnan kallistumisella.

Pelätään myös, että se on viimekädessä työnteijä, joka hinnanalennukset maksaa,
Irtisanomisia ja vähempiä työtunteja.
Niinhän se menee, yrityksen riskin maksaa meillä yleensä nykyään työntekijä.
Läpihuudetut YT:t ja nollasopimukset.
Se jos mikä on lyhytnäköistä ja kapeakatseista yityksen johtamista, varsinkin palvelualoilla.
Palvelu on se sana, josta usein puhutaan ja sanotaan, ettei suomalaiset osaa palvella
Olen eri mieltä, suomalainen on asiantunteva ja palveluhenkinen, jos hänellä on siihen mahdollisuus ja motivaatio.
Ihminen kun nyt on sellainn, ettei se jaksa hymyillä, jos ohjataan pelkällä kepillä.
Palvele, tai saat potkut. Palvele, tai palkkaan toisen tilallesi. Palvele, tai...
Ihminen haluaa tehdä kaiken mahdollisen yhteisen hyvän eteen. Tää on meidän juttu.
Kehitetään tää yhdessä, keksitään uutta, kokeillaan.
Ja jos ei heti onnistu, jos tulee epäonnisuminen, kokeillaan uudelleen vähän muuttaen,
Ei lannistua, ei menetetä uskoa.
Kannattaisiko nollasipimusten pelon vastapainona tarjota ihmiselle varmuus työstä
Ja samalla antaa mahdollisuus kehittyä hyväksi ammatissaan, joka hyväntuulisena ja avoimena pystyy palvelemaan asiakkaita,
Se kun on se palvelu ja se ihminen siellä kaupassa työssä, joka antaa kaupalle kasvot, hyvässä tai pahassa.
Joku voisi nyt sanoa, että pitäisihän sen myyjän vaan palvella ihan että säilyisi työpaikka ja asiaks tulisi uudelleen..
Mutta ei se mee niin,
Ja inhimilliseen kohteluun vastattaneen inhimillisesti.. niitä 'hanskoja ei heitetä tiskiin' vaikka vuoro loppuiskin, jos on hommat kesken. Joustetaan. Joustetaan puolin ja toisin.

MInä en tiedä, mikä on ruuan oikea hinta.
Markkinat määrää?
Siksi haluan Suomeen lisää kipailukykyisiä kauppiaita, meiltä tai muualta.
Kahden suuren monopoli pitää pystyä purkamaan.
Ja haluaisin avoimuutta ruuan hinnan koostumiseen.
Vapaa markkinatalouden pitää tarkoittaa useampia vaihtoehtoja.
Kauppapaikkojen myöntäminen on suuressa asemassa.
Poliitikot pois kauppaketjujen hallituksesta?
Helpompi mahdollisuus ryhtyä kauppiaaksi myös ketjujen ulkopuolella.

Ihminen tarvitsee sen jokapäiväisen leipänsä, eikä ruoka nyt aina ole hintansa väärti.