Mikä ihmeen tarve se on toivoa hellettä.
Yli 25 asteen lämpöä. Onni ja autuus?
Pari päivää hellettä, niin jo toivotaan viilennystä.
Eläimet kärsii autoissa, mummot pyörtyy nestehukkaan, viljat kuivuu, iho palaa ja sinilevä kukkii,
Ilta illan jälkeen uutistoimittajat kyselevät säähemmolta, josko huomenna jo hellettä.. Eikö vieläkään!
Voi meitä.
Voi surkeus.
On tää niin väärin.

Lehdet manaa isoilla otsikoillaan päivästä päivään, kuinka se helle jää taas muualle.
Ei tule meille. Voi meit.
Vaik samaan aikaan muu Eurooppa kärsii kuumuudesta...

Onko ihmiselle, eläimelle ja luonnolle kolmenkymmenen asteen lämpötila se kaikkein optimaalisin.
Ei.
Kotona ei toimi ilmastointi, autossa on kuuma, bussit hohkaa hikeä.
Yöllä ei saa nukuttua. .
Viimeistään kolmen hellepäivän jälkeen alkaa ruikutus ja valitus liiasta  kuumuudesta,
Mulle riittää hyvin tää nykyinen lämpötila.
Kahdenkymmen asteen molemmiin puolin, puolipilvistä ja välillä luontoa virkistävä sade.
Ruikutan vasta jatkuvasta kovasta tuulesta, pohjoistuulesta ja vuorokauden kestävistä sateista.
Eli, meil on ollut suht ok kesä.
Mitä nyt muutama sadepäivä olis saanut jäädä väliin...
Kesäkuussa jouduin mökillä viel käyttää villasukkia, mutta niillä tarkeni.
Sääolosuhteet on asennekysymys.

 

Sama talvella.
Lunta on pakko olla ja mielellään paljon.
Koska sitä lunta tulee.
Eikö vieläkään..
Sitten sataa lumet ja alkaa valitus suurista kinoksista.
Sit pitäis olla pakkasta. Ei ole talvi mitään ilman pakkasia.
Sitten tulee pakkaset ja alkaa valitus.
Tiet on liukkaita, junat jäätyy, kansa kaatuilee jalkakäytävillä..
Kinokset kasvaa tienvarsilla ja jalkakäytävät on lumen  peitossa...
Mulle riittää jos jouluna on lunta. Se vaan on se joulun juttu, se lumi.
Muutama sentti lunta ja viitisen astetta pakkasta.
Niistä on hyvä talvi tehty.

Toivon toimittajilta ja muilta jotain uutta, uusia juttuja.
Älkää jankuttako samaa. Annetaan säälle mahdollisuus.
Harva loppupeleissä viihtyy helteessä tai lumikinoksissa.

Tulipa munkin näin ruokutettua säästä.
Tai siis säästä ruikuttamisesta.