punakaartit_naiset.jpg

Luottamuspula.
Ruotsissa kuulemme duunari luottaa, ettei pomo ole verenhimoinen porvari, joka itsekkästi ajaa vaan omaa etuaan keräten kaiken mahdollisen maallisen mammonan itselleen, duunarin selkänahasta.
Ja siellä taitaa pomot luottaa, ettei duunarit ole vaan laiskoja luusereita, jotka vaan lusmuilee, laiskottelee, lintsaa ja lakkoilee...
Ruotsissa lakkoillaan vähemmän kuin Suomessa.
Onko suomalaiset duunarit siis yhteistyökyvyttömiä?
Vai voisiko syytä olla myös johtamiskulttuurissa?

Mikä ero meillä on? Suomella ja Ruotsilla?
Historia.

Meillä ei kai vielläkään olla käsitelty loppuun sisällissotaa.
Meillä ei ole päästy irti sen aiheuttamista traumoista.
Suomi on edelleen kahtia jakautunut, duunarit ja pomot.
Jotka kyräilee toisiaan. Ei luota toisiinsa.

Talvisodanhenki.
Sota yhdisti suomalaiset.
Oli yhteinen vihollinen, syntyi yhteinen henki, talvisodanhenki.
Sodan ajaksi.
Jo sodan päätyttyä hiipui myös se yhteinen henki.

Sitten vaiettiin.
Linna kirjoitti 'Täällä Pojantähden alla'
Olen ihan itse kuullut 60-luvulla sitä sanottavan 'vasemmistolaiseksi propagandaksi'.

Oisko vihdoin aika avata auki lähes sata vuotta sitten syntyneet traumat.
Sota, sen uhrit ja traumat.
Molemmin puolin.

Luottamus.
Yhteinen henki.



 

1288625273488.jpg
Lapuanliike.

Tässä lopussa linkki hastatteluun, jossa käsitellään sisällissodan traumoja.
Lapsia sisällissodassa.
Jos näitä asioita ei pystytä puhuman auki, ei voi luottaa.
Ei synny luottamusta.
Hiljaa hautaamalla ja vaikenemalla asiat vain ovat piilossa, ei poissa.
Vaikenemalla traumat ovat siellä jossain.. ja estävät luottamuksen.

http://yle.fi/aihe/artikkeli/2014/04/08/lapsisotilaita-teloitettiin-vankileirilla