DSCN3275.jpg
Kirjoja matkalla kierrätyskeskukseen..
 

Rakastan hyviä kirjoja, romaaneja, elämänkertoja, dekkareita, historiaa.
Paino sanalla 'hyviä'. Enää en jaksa antaa aikaani kirjalle, joka ei sytytä.
Annan yleensä kirjalle mahdollisuuden yhteen kolmasosaan asti.
Jos edelleen lukeminen maistuu puulta, lopetan ja vaihdan toiseen kirjaan.
Luen yleensä kahta kirjaa kerralla, toista kotona ja toista työmatkoilla.
Kotona luettava voi olla paksu ja painava, mutta työmatkoille kevyempi.
En luettele hyviä tai huonoja kirjoja, molemmat listat tulisi liian pitkiksi, joita jäsi varmasti pois.
Sitä paitsi makuasia ja kiinni myäs mielialasta.
Tykkään lukea kirjan kirjasta, painetusta, en sähköisesti. Kun tulee työssä ja näin  vapaa-aikanakin tuijotettua kuvaruutua, armahdan vanhoja väsyneitä silmiäni.


DSCN3274.jpg
Kirjoja matkalla kirppikselle..

Vuosien aikana onkin kirjoja kertynyt seinällinen, ylikin.
Vaikka kirjoista ja lukemisesta pidänkin on kirjoista tullut pölyn kerääjiä ja tilan valtaajia.
Sydäntä raastaa. Mihin rakkaat kirjani joutuvat?!
Tuntuu, että kirjoista on tullut ongelmajätettä.
Ystäville olen kirjoja jaellut.
Roskis on väärä paikka. Kierrätyskeskus lienee kirjojeni seuraava koti.
En mä kaikista luovu, puolet taidan säästää, kuitenkin.
Kirjat on uusina kalliita, mutta kun maksu kassalla suoritttu, kirjan arvo romahtaa.
Ei mikään fiksu sijoituskohde.
Onneksi meillä on kirjasto!

Ostin tänään askelmittarin.
Joskus muutama vuosi sitten viimeksi mittailin askeleita. Jäin pahasti koukkuun, lopetin.
Esim. yhtenä aamuna lähdin koiran kanssa ulos, metsäpolulla muistin, et askelmittari oli unohtunut!!
Pakokauhu! Mitä teen? Pysähdyin. Askeleet menee hukkaan !!
Jouduin ihan pakottamaan itseni liikkeelle ja astumaan askeleita, mittaamatta.
Jos jostain  tulee lähes addektio, siitä pitää luopua, lopettaa.
Tänään päätin siis yrittää uudelleen. Aikuismaisemmin, jäämättä koukkuun.
Haluan vaan tietää tarkemmin askeleet, ettei tarvitse mutu-tuntumalla mennä.
Täytyy vaan muistaa, et jos se mittari joskus unohtuu, niin ne 'hukkaan menneetkin' askeleet pitää vaan edetä reippaasti.

DSCN3272.jpg
Askeleita mittaamaan...


Mieli reipastuu ja motivaatio herää, kun valo pikkuhiljaa voittaa.
Aamuisin ei tarvitse enää otsalamppu työmatkalle ja iltapäivälläkin on valoisaa, vaikka duunipäivä vähän venyisikin.
Säät nyt on ollut aika ankeita, harmaita. Kun eläisi lonkerolasissa.
Mutta kun se aurinko tulee, salpaa se kaiken. Odottakaa vaan.