Kunnon kohotus edelleen agendalla, mutta tänään hiipi puseroon pieni pessimismin siemen.
YlePuheella oli keskusteluja ikääntyvistä ihmisistä ja taas särähti korvaan moneen kertaan mainittu 'hoitosuhteen epätasapaino' ja se, kuinka kamalasti meitä vanhuksia about kymmenen vuoden kuluttua on!
Olisiko siis kuitenkin yhteiskunnallinen teko lopettaa kaikenlainen kunnon kohotus, antaa lupa sydäninfraktille,  veritulpalle tai muulle kohtalokkaalle vieraalle. Lähtis kiltisti pois sotkemasta 'hoitosuhteen tasapainoa' 
Kun eläkeikä alkaa, niin sitä on ilmeisesti vain ongelma ja turhake.
Ensin ihmisiä paapotaan koko ikänsä elämään terveellisin keinoin, jotta eläisi pitkään ja kun elää pitkään, se onkin taas ongelma.

Ok, eihän se ihan noin suoraviivaisesti mene. Terve ihminen pärjää omillaan, ei tarvitse niin paljon terveydenhuoltoa yms
Mut se on nyt kuitenkin fakta, että jokainen jossain vaiheessa saavuttaa sen kipupisteen elämässän, ettei pärjää omillaan, terveenä ja reippana. Jokainen on joka tapauksessa jossain vaiheessa se ongelmallinen turhake. Tässä yhteiskunnassa ja kulttuurissa, jossa ihannoidaan nuoruutta ja energisyyttä.

Liikuin tänään nyt kuitenkin sen tunnin, reippaasti hyötykävellen kirjastoon ja kauppoihin.
Kirjastosta lainasin mm. Hyvän olon herkut, ( leivontaa hyvillä rasvoilla, vhemmällä sokerilla ja runsaimmilla kuiduilla, hyvällä omallatunnolla ).

Päivän ruuat,

• aamulla vettä, porkkanamehua, kaurapuuroa ( +vehnäleseitä +kauraleseitä ) rasvaton viili mustaerukoilla, kauraleipä  ( duunissa sitten pari kuppia kahvia, ilman sokeria )
• päivällä söin muutaman hedelmän ja muutaman lakun
• iltapäivällä kalapullia ja vihanneksia + tonnikalasalaattia
• illalla muutama kokojyväleipä päällä vähärasvaista sulatejuustoa ja naudanpaistia
• myöhemmin syön varmaan viel päärynän ja avokaadon.

Vaikuttaa kyl tosi terveelliseltä, paitsi etten syö päivällä, mutta se on mun tapa.

ja toi alun pessimismi, unohdetaan se ja annetaan mummoille ja papoille mahdolliuus!
Meistä on vielä monta ilon päivää jälkipolville tai muille,jotka jaksavat kuunnella uudelleen ja uudelleen kaikki meidän mukavat tarinat aina kymmenien vuosikymmenien takaa....